Buster Keaton ei ollut kovinkaan hiljainen

Hiljaisuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. 

  Jollekulle Kaisaniemen puisto on hiljainen paikka, vaikka liikenne sinne hieman kuuluukin ja usein siellä on myös kanssaihmisiä pelaamassa jalkapalloa. Toiselle Lapin erämaassa vaeltaminen on lepoa korville, siellä kun kuuluvat vain luonnon omat äänet. Kolmas nauttii siitä, kun saa olla omassa mökissään kaappikellon tasaisesti tikittäessä. Kirkossa voi käydä hiljentymässä, rauhoittumassa, mietiskelemässä ja rukoilemassa.

 

  Vaikka äänenvoimakkuuden taso olisi hyvinkin alhainen, tilanne ei välttämättä tunnu hiljaiseslta. Miettikäämme Buster Keatonin mykkäfilmejä (kun musiikinkin on vaimentanut)  tai vaikkapa oopperailtaa.

 Olet istunut paikallesi ja luet parhaillaan käsiohjelmaa. Valot himmenevät, puheensorina loppuu. Kapellimestari astuu lavalle aplodien saattelemana. Suosionosoituksen loppuvat, viulistit nostavat instrumenttinsa kaulansa tyvelle. Alkusoitto alkaa vasta sekuntien päästä. Kukaan ei puhu, edes kuiskaa tai yski. Silti sali ei ole hiljainen. Yleisö haluaa tietää, haaskaavatko he seuraavat neljä tuntia elämästään (esitettävä ooppera on Wagneria), muusikot eivät tiedä, miten hyvin ilta tulee menemään. Tekevätkö he virheitä? Alkaako Jaakko Kortekangasta yskittämään kesken avainkohdan?

 Noita sekunteja ei ainakaan minusta voi hiljaisiksi kutsua. Voisi siis sanoa, että levollinen tunnelma tasapainottaa pieniä ääniä, kun taas painostavuus ja levottomuus luovat melun tunnetta.

  

  Hiljaisuus ei ole pelkästään hyvä tai huono asia: on ihanaa nauttia siitä, kun ei ole kiire minnekkään, saa vain olla itsensä kanssa. Toisaalta, kun on yksin, myös negatiivisia asioita tulee mietittyä. Minäkin usein päädyn surkuttelemaan sitä, etten useinkaan tartu tilaisuuteen tai tee rohkeammin omia päätöksiä. Silti on tervettä välillä selvittää itselleen, missä tilanteessa ja elämänvaiheessa oikeasti on. Sanoisin jopa, että jos ei omia ajatuksiaan kestä, niin pitäisi huolestua.

 Hiljaisuudessa on oikeastaan toinenkin hyvä puoli. Oheiseen piirrokseen voisi liittyä seuraavanlainen tarina: perheenäiti yrittää kutoa, kun lapset möykkäävät. Siitä ei tietenkään tule mitään, silmukoiden laskeminen kun ei onnistu ilman hiljaisuutta. 
 Äiti käskee lastensa vaieta, koska muuten hän ei voi keskittyä. Samankaltainen tilanne on varmasti meille kaikille tuttu. Hiljaisuus on miellyttävintä taustamusiikkia. 
 Haluatte mahdollisesti tietää, mikä minua niin kiinnostaa sanassa hiljaisuus. Pidän sen moniselitteisyydestä ja sen merkitykset ovat enimmäkseen positiivisia. Yritän seuraavien kuukausien aikana avata sanaa, niin, että blogin seuraaja olisi tulevaisuudessa edes vähän viisaampi siltä osin. Toivon, että tuotan teille oivaltavia elämyksiä tai herätän edes pienoisia ajatuksia.