Yksi rukoushetkistä tapahtuu auringonlaskun paikkeilla ja on nimeltään maghrib. Koska sitä on kiellettyä viettää täsmälleen auringon painuessa mailleen, hetkeä vietetään hieman etuajassa. Kuvan mies on saattanut jäädä maghribin jälkeen pohdiskelemaan. Moskeija on tyhjillään, muut kun ovat jo lähteneet koteihinsa illalliselle. Mies on kenties yksinasuva ja yksinäinen, joten hän haluaa keskittyä johonkin muuhun kuin masentavaan arkeensa. Tuokio Jumalan kanssa rauhoittaa häntä ja tekee muutenkin hyvää.
Ilta-auringon lämmittäessä mukavasti selkää, kuullessaan pelkän hiljaisuuden, mieleen tulee positiivisia ajatuksia. Elämän suunnan muuttaminen on täysin mahdollista. Voin lopettaa päämäärättömän harhailun silloin kun haluan. Voin perustaa perheen, hankkia vakituisen työn. Tarvitsee vain ottaa itseään niskasta kiinni.
Tietenkin on mahdollista, että mitään ei tapahdu, ja mies katuu passiivisuuttaan vasta kuolinvuoteellaan älytessään, että eihän tästä tullutkaan mitään. Sitten hän päästä vielä muutaman viimeisen kirosanan harmissaan ja potkaisee tyhjää. Papereihin kirjoitetaan kuolinsyyksi auto-onnettomuudessa tulleet vaivat, vaikka mies onkin ollut henkisesti kuollut lähes koko elämänsä, minkä hän itsekin älyää liian myöhään.
Mutta joka tapauksessa, huolimatta sankarimme surullisesta kohtalosta, hänellä oli kaikki mahdollisuudet muutokseen. Ja sen ymmärtämiseen hän tarvitsi hiljaisuutta, ensin moskeijassa, sitten sairaalassa.
